Good times...

Yli viikko vierähtänyt ikävistä uutisista ja elämä täällä ihan tasaista ja tasoittumaan päin kotonakin. Näin kuulin ja hyvä niin. Vaikka ikävätkin asiat todellakin kuuluvat elämään, ei se vie ikävää pois mutta sen kanssa oppii varmaan elämään ja lopulta ukkiakin muistellaan varmasti hymy kasvoilla :) Hautajaiset on 3.11 ja minä tulen Suomeen tiistaina 30.10 kolmen maissa iltapäivällä. Seuraavana keskiviikkona lennän sit takas Hong Kongiin. Pikavisiitti mutta tuntuu että on pakko olla paikalla...kaduttais varmasti jälkeenpäin jos en olisi.

Täällä kaikki on mennyt aika hyvin...välillä aina muistaa asian mutta kun ympärillä ei juurikaan ole asioita jotka kodista muistuttaa ni täällä on toisaalta aika helppo olla...Varmasti on vaikea mennä kotiin ja tajuta ettei ukki siellä ole enää...mutta elämä jatkuu ja asiat on hoidettava niinkuin ennenkin. Onneksi täällä on ihmisiä joiden kanssa puhua ja viettää aikaa jos siltä tuntuu.

Viime viikolla oli Sasjan 23-vuotis synttärit. Torstai iltana oltiin syömässä isolla porukalla Macaun keskustassa Italialaisessa ravintolassa nimeltä Toscana. Sika hyvää ruokaa ja mukava tunnelma...paljon naurun remakkaa:) Jatkettiin siitä sitten synttäri iltaa D2:een ja sitten piti pyörähtää Sky21:ssä. Samana iltana Venetianissa oli korismatsi Kiinan AllStars vastaan Orlando Magic ja tietty kaikki kaksmetriset oli Sky21:ssä juhlistamassa Orlandon voittoa. Hassua...Sara oli mennä sekaisin kaikista mustista miehistä......Yhtenä iltana ehkä kuukaus sitten Andre 3000 Outkastistä oli siellä ja nyt nämä tähtöset joista minä en kyllä mitään ymmärrä mutta kuitenkin...nii ja sitten opiskelijatyttöset Skandinaviasta hienoimmassa baarissa mitä Macausta löytyy. Jotenkin joku ei täsmää...mutta hauskaa oli.

Perjantaina lähdettiin sitten Saran kanssa retkelle Guangzhouhun. Tässä ote Wikipediasta...Guangzhou is the capital and the sub-provincial city of Guangdong Province in the southern part of the People's Republic of China. The city is also known by an older English-language name, Canton. It is a port on the Pearl River, navigable to the South China Sea, and is located about 120 km (75 miles) northwest of Hong Kong. As of the 2000 census, the city has a population of 6 million, and a metropolitan population of roughly 8.5 million (though some estimates are as high as 12.6 million) making it the most populous city in the province and the third most populous metropolitan area in mainland China. Että semmosta. Oli oikein kiva reissu jolle alunperin lähdettiin hyvinkin perustavaa laatua olevasta syystä: Saran piti saada hoitoainetta afrokiharoille. Guangzhoussa on tosi paljon mustia ihmisiä pysyvästi ja business mielessä joten tottakai siellä on hiustenhoitotuotteitakin. Sanoin kuitenkin et lähden sillä ehdolla et jäädään yöksi ja käydään katselee kaupunkia kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään käpykylä. Ja sit oltiinkin valmiita lähtöön.

Mentiin rajan yli Zhuhaihin ja ekalle automaatille joka löytyi. Out of order... Tokalle automaatille joka löytyi... out of order...hmm. Kolmennelle joka ilmeisesti toimi mutta ei me sieltä mitään rahaa saatu. Kortti tuli ulos ja kuitti joka oli tietysti kiinaksi. Sitten alettiin selvittämään että menikö se raha sieltä tililtä vai ei. Ja kukaan ei tietysti puhu englantia ainakaan niin paljoa että ymmärtäisi mitä me kysytään. Sara repi tukkaa päästään ja minä ihmettelin kiinalaisten ihmisten käytöstä...nää tyypit on niin töykeitä. Kysyt jotain ja ne ei edes katso sinua saati sitten yrittäisivät etsiä jonkun ihmisen joka puhuu englantia ja pystyy auttamaan. Ja tarkoitan nyt sitä kassaneitiä jonka vastuulla nämä automaatit oli. No sitten siihen tuli pari poliisia mut ei nekään ymmärtäny mistä oli kysymys. Tunti pyörittiin siinä kunnes yks kiinalainen tyttö tuli kysymään että voiko auttaa ja meni alle minuutti että asia selvisi. Rahaa ei ollut mennyt tililtä ja tyttö neuvoi meidät paikkaa jossa voi vaihtaa rahaa. Välillä täällä provosoituu tosi paljon ja tulee vaan sellanen fiilis et meidän on koulutettava nää kaikki ihmiset. Saran kanssa naurettiinkin jälkeenpäin että kaks tyttöä Skandinaviasta ei ehkä siihen pysty vaikka me tosi kovasti yritetäänkin. 1,3 miljardia on varmaan vähän liikaa. Mut siis näillä ihmisillä ei ole juuri minkäänlaista palveluasennetta tai kulttuuria. Asiakas ei todellakaan ole koskaan oikeassa!!! Kerran tapeltiin asuntolan alakerrassa 15 minuuttia ihan periaatteen vuoksi 30 eurosentin takia. Oltiin ostamassa tinneritussia ja hyllyssä luki 4,70 mutta koneelta ei löytynyt hintaa. Sit se mummo laitto randomisti hinnaksi 7,50 mutta kieltäydyttiin periaatten vuoksi maksamasta. Itseasiassa oltiin Sasjan ja Saran kanssa kaikki ostamassa niitä tusseja wifebeater-bileitä varten... Kiinalaiset opiskelijat yritti siinä välissä selittää että se on joku toinen tuote joka maksaa 4,70, mutta me sanottiin et jos siinä lukee 4,70 ja tuotteessa ei ole hintaa ni se on 4,70 ja piste! Tollasta ei ikinä kävis Suomessa. Myyjä sanois et 'my bad' ja myis tuotteen ja vaihtas ja fiksais hinnat kuntoon. Tämä mummo soitti esimiehelleen ja kysyi mitä tehdä. Voisin kuvitella että jos meidän kulttuurissa soittais 30 eurosentin takia esimiehelleen sais potkut. No mutta kulttuurikylvyssähän täällä ollaan...mutta voi veljet että oltiin vihaisia!!! Mut nyt tää lähtee ihan lapasesta...missäs olinkaan.

Niin, saatiin rahat vaihdettua ja löydettin bussiasemakin. Etupenkit bussissa ja matkaan. Matka kesti 3 tuntia mutta oli tosi jees. Aurinko laski siinä matkan aikana ja hieno auringonlasku olikin. Guangzhou näytti hyvältä yöllä. Päästiin perille. Mentiin taksi jonoon jossa tajuttiin että meillä ei ole edes kaupungin karttaa. Ei ole muuta kuin tämän hiustuotemyymälän osoite ja ei sitäkään kiinaksi...no siinä sitten neuvoteltiin taksikuskin kanssa kansainvälistä ääntelyä käyttäen päädyttiin suunnilleen samanlaiseen ääntelyyn määränpäästä ja lopulta todettiin et katotaan mihin se meidät vie. Oikeeseen paikkaa satuttiin ja käytiin ostaa Saran shamppoot. Sitten metsästämään hotellia. Ensimmäisenä ei tullut mieleen Kiina kun kadulla käveli. Tummaihoisia ihmisiä joka puolella ja ilmeisesti kaikki tosi puutteessa. Ensimmäisen katsekontaktin jälkeen päätin tuijotella varpaitani ja etsiä sen hotellin ihan helvetin nopeesti. Ihmiset oli tosi suoria...huhhuh. No hotelli löytyi mutta kaikki hotellit oli kalliimpia juuri sinä viikonloppuna koska kaupungissa oli jotkut messut tai jotain. Huone oli ihan ok ja makso noin 40 e joten ei se nyt paha ollu vaikka tosi paljon halvemmallakin ois voinu saada. Kamat huoneeseen ja taksilla toiselle puolelle kaupunkia joen varrelle syömään. Kaverit suositteli tätä. Ravintola oli tosi viihtyisä mutta tunnelmaa hieman pilasi kun tarjoilija ilmoitti heti tilauksen jälkeen et maksaa pitää sit nyt heti (company policy) ja sit ruokia tippu silleen pikkuhiljaa. Tilasin sipulirenkaita, chicken wingssejä ja ranskalaisia. Ensin sain sipulirenkaat, josta vartin päästä tuli kanat, josta 40 minuutin päästä tuli ranet. Varmaan kävivät nostamassa sen perunan...shaatana. No mut haukuttiin taas tietty Saran kanssa kaikki pystyyn. Loppukaneettina tarjoilija sanoo meille että 'I'll see you tomorrow.' johon Sara tokaisee 'No, we won't.' Noh mutta sellasta. Taksiin ja hotellille. Hauskaa meillä kyllä taas oli.

Lauantaina käytiin kattelee perus temppelihässäkät. Kiivettin sellaseen torniin josta kuvia löytyy week 42 linkistä. Jengi hengas siellä temppeli alueella kun jossain Starbucksissa joka oli mun mielestä aika mielenkiintoista. Istuskeltiin siellä varmaan tunti ja tsiikailtiin vaan ihmisiä. Sit hurautettiin taksilla juna-asemalle ostamaan lippuja Pekingin matkaa varten ja pienen tiskiltä tiskille pompottelun jälkeen löytyi englantia puhuva tyttö, joka kertoi että lippuja ei voi ostaa kun enintään kymmenen päivää ennen lähtöä. Meidän lähto on vasta 9.11 joten luu jäi käteen. Kävellen bussiasemalle ja lipputiskille. Aikaa siirtyä bussiin 4 minuuttia mutta myyjä oli sitä mieltä että keretään... hölmöläisen tuurilla kysyttiin että missäköhän menee bussi Zhuhaihin kun päästiin laiturialueelle ja se oli just se bussi josta kysyttiin. Siinä oli kuitenkin noin 30 bussia vierekkäin...

Zhuhaihin kun päästiin mentiin suoraan manikyyriin ja pedikyyriin. Siinä vierähti melkein pari tuntia ja koko lysti maksoi 4 euroa. Sitten ajateltiin palkita itsemme vielä selkähieronnalla. Jouduttiin laittamaan hiton rumat sairaalavaatteita muistuttavat Diorit päälle ja sit potslojot hierontapyödälle. Oli ihan rentouttavaan mutta ei niin hyvä kun Thaimaassa. Hierojat juttelivat keskenään aika kovaan ääneen ja Saran tukka selkeästi ihmetytti hierojaa suuresti. No mutta täällä ei saa aina sitä mitä tilaa. Sit rajan yli Macauun ja todettiin et ompa kiva olla takaisin. Jotenkin Guangzhousta jäi sellanen surullinen fiilis. Se oli aika likainen ja jotenkin ihmiset vaan posotti mennä eteenpäin naama peruslukemilla tai jopa vähän otsa kurtussa. En tiedä sellanen tunne jäi.

Lauantaina 27.10 lähdetään uudestaan Guangzhouhun mutta nyt mennään johonkin tosi´hienoon puutarhaan ja sit syömään jonnekin perinteiseen Kiinalaiseen mestaan. Se on sellanen päivä reissu joka tehdään kulttuurikurssin kanssa. Aika jees. Voi olla että paluumatkalla jäädään yöksi tuohon rajan toiselle puolen Zhuhaihin. Suap nähä. Siellä on kuulemma aika vilkas yöelämä.

Tää viikko on menny mukavasti. Perushengausta ja koulua aina välillä. Oottelen jo Suomeen lähtöä. Tosi kiva tulla ja nähdä kaikkia ystäviä ja rakkaita vaikka alkuperäinen syy on ikävääkin ikämpi. Melkein tuntuu etten saisi olla innoissaan siitä et oon tulossa...ristiriitainen fiilis. NOjoo mutta se siitä ja nukkumaan.

Kuvat on taas ton linkin (week42) alla.

-e