Junaillen (9.-14.11)

Kerkesin olla Macaussa alle 24 tuntia kun rinkka heilahti taas selkään ja matka kohti Pekingiä alkoi. Nuppi aikas sekasin mutta kyllä se siitä... ajattelin. Reissussa oltaisiin 9.-17.11. Matkassa oli mukana Carl ja Caroline Ruotsista, Markus ja Flo Saksasta ja sit Eki eli mää Suomesta. Hyvä rytmiryhmä. Markus oli ainoa jonka kanssa olin aikaisemmin matkustanut. Meillä oli yhdeltätoista treffit Crown kasinon edessä ja siitä otettiin ilmainen bussi rajalle. Tyypit naureskeli kun mulla oli niin iso rinkka matkassa mutta kyllä se hymy hyytyi jossain vaiheessa...Rajan ylitys oli suht nopea...siitä terveellinen aamupala/luonas KFC:ssä ja nopsaan bussille joka lähti yhdeltä Guangzhouhun. Bussimatka kesti melkein 3 tuntia ja en oo ehkä koskaan kuullu kenenkään kuorsaavan niin kovaa ja hassusti kun yhden lihavan kiinalaismiehen bussimatkan aikana. Bussi oli aivan täynnä ja sit tietysti vähintään joka toinen kiinalainen otti kengät pois ja meillä meinas laatta lentää. Hyi ***tu. Näillä ihmisillä ei taida olla tapana käydä suihkussa saati sitten vaihtaa sukkia ihan joka päivä.

Noh päästiin juna-asemalle suht sukkelasti ja siihen sitten oottamaan satojen kiinalasiten kanssa jotka tuijottaa sua kun avaruusoliota ja tsiikaa sun kamoja silleen et ne vois vaikka haluta ne omaks. No ehkä tuo oli mun mielikuvituksen tuote mutta silti tuntu että siti pitää kamoja silmällä herkeämättä koko ajan. Ja sitäpaitsi Guangzhou on yks Kiinan vaarallisimmista kaupungeista ja kolmanneks suurin. Juna lähti puol kuuden aikaan illalla ja meillä oli hard sleeper tyyppinen matkustusratkaisu. Yhdessä kopissa oli kuus punkkaa joka tarkotti luonnollisesti sitä ettei punkassa tarvinnu paljon istuskella...eli potslojot vaan punkkaan samantien. Meidän kopissa oli kaks kiinalaista tyttöö meidän lisäksi ja ne oli varmaan enemmän häiriytyneitä meistä kun me niistä. Luojan kiitos ettei sattunut kahta kuorsaavaa ja pahalle haisevaa möhömahaa siihen koppiin. Flo varas liput myöhemmin ni se joutu menemään toiseen vaunuun.

Pitkä junamatka oli edessä ja pojat oli varautunu siihen viskipullon kanssa. Siihen ei paljoa taas tarvittu kun alko naurattaa ja 21 tunnin junamatka alkoi tuntua mahdolliselle. Flo heilahti kikatushumalaan ja me muut...en tiedä normi humalaan. Mutta hauskaa meillä oli. Markuksen kanssa istuttiin ravintolavaunussa puolkahteen ja parannettiin maailmaa. Nukuttiin sitten melkein yhteetoista ja sit olikin matkaa jäljellä enään kolme tuntia. Eli helppo nakki. Juna oli kaikenlisäksi suht siisti lukuun ottamatta ällöttävää vessaa. Perus reikä lattiassa meinigillä mentiin. Ei ois paljon naurattanu jos ois Iso Hätä yllättäny. Yääääääk!

Pekingiin päästiin ja siitä taksi alle ja hostellille. Monet meidän vaihtariporukasta oli yöpyny samassa hostellissa ja ne suositteli sitä. Paikan nimi oli Red Lantern. Taksikuski ei tarkalleen tienny missä koko paikka oli mutta pudotti meidät siihen johonkin lähistölle ja kyseltiin sitten siitä lähistöltä jos jollain sattus olee hajua missä tällänen hostelli mahtais sijaita. No viimein löydettiin se ovi joka oli sellasen pienen kämäsen kujan perällä. Näytti aika epäilyttävälle mutta ajateltiiin kuitenkin mennä katsastamaan. Ja paikkahan oli aivan älyttömän siisti aj tunnelmallinen sisältä. Himmeät valot...niitä lyhtyjä tietty joka paikassa...sellanen tosi kodikas tunnelma ja tuntu siltä et nyt ollaan sit Kiinassa. Otettiin kuudenhengen huone joka maksoi 300 Yuania eli 30 euroo. Per pää jäi siis maksettavaa vaivaiset kuus euroo. Vessat ja suihkut oli yhteiset mutta tosi siistit....hiton kylmä siellä oli sai olla pipo päässä koko ajan.

Vaihtari kaverit Sara ja Emma Ruotsista oli jo Pekingissä ja siellä samassa hostellissa tietysti. Tytöt oli lähteny Summer Palaceen joten ajateltiin et meidänkin pitää tehdä nyt jotain. Sitä paitsi Pekingissä oli kylmä...tarvittiin siis hattuja hanskoja ja takkeja. Niitä siis metsästään. Lähdettiin kävelemään ja Kalle toimi. Mr. Mäppinä. Sentti kartalla oli lähelle kilometri joten tuntui siltä ettei oikein liikuttu mihinkään. Jokapaikka näytti samalle. Matalia rakennuksia ja kauppoja...tuijotusta. Mitenkähän hitosti nää tyypit aikoo tuijottaa ens vuonna kun Olympialaiset on kaupungissa....hhmmm. Etsittiin ja löydetiin takkeja, pipoja ja muuta hyödyllistä kylmyyttä vastaan. Lähdettin kävelemään takas hostellille koska oltiin sovittu että tavattas Sara ja mentäs syömään Pekingin ankkaa. Ja sitäpaitsi seuraavana päivänä oli tarkotus lähteä muurille joten lepo teki hyvää. Ankka oli muuten hyvää ja syötiin niin paljon ettei kukaan oikein pitänyt ajatuksesta kävellä mihinkään...juotiin muutamia olusia ja koko lysti maksoi 5 e per nenukki. Oih voi. Pikku hengaukset vielä hostellilla ja unille.

Herätys sunnuntaina oli puol kuudelta. Bussin muurille piti lähteä kuudelta. Ja meidät piti noutaa meidän hostellin edestä. Matkan piti kestää 2,5 tuntia. Ja koko lystin piti maksaa 220 Yuania. Nooh...sehän meni sitten niin ettei mitään bussia alkanut kuulua ja kello oli vartin yli. MArkus kysymään et mikä mättää...sit yks tyyppi kävelytti meidät ehkä puolen kilsan päähän. Oli ihan pimeetä vielä...ja se kuja oli pelottava. Noh siellä ahtaudutiiin sit minibussiin joka vei meidät varsinaiselle bussille. Siellä saatiin tietää et pitää maksaa 30 Yuania lisää ja kolme tuntia myöhemmin eli siis kymmenen aikaan oltiin sitten muurilla. Istuin neljä tuntia kiinalaisille mitoitetussa penkissä toisin sanoen polvet suussa...söin lötkööntyneen kurkkuvoileivän ja kuuntelin iPodia....ja sit muistin et on isänpäivä.

Alku oli hiukka hankala siis mutta muuri kaikkineen oli valtavan hieno elämys. Aivan sininen taivas. Ei tietoakaan Pekingin saastesumusta...silmänkantamattomiin vuoria jonka lomassa muuri puikkelehtii. Käveltiin yhteensä 10 kilometriä ja määrän päänä oli Simatai. Voin kertoo ettei ollu mitään lasten leikkiä tai lonkkavikasten hommaa. Alku ja loppu oli ok mutta siinä välillä oli osio jossa kirjaimellisesti piti kiivetä ylös ..raahautua. Siinä ei paljon tehny mieli horjahdella. Satoja portaita peräkkäin...osittain huonossa kunnossa...mutta oli kyllä kaiken sen hikoilun arvosta...en unohda tuota päivää koskaan. Sitä on vaikea kuvailla...pitää mennä katsomaan itse. Melkein kuustuhatta kilometriä... eli jäihän tuota vielä tallattavaksi. Ehkäpä menen joku päivä takaisin. Loppumatka päätettiin mennä vaijeria pitkin...valjaat päälle ja muutaman sadan metrin vaijeri kyyti alas. Se oli huippua...alla vettä ja hienot maisemat. Oltiin ihan jonkin verran nälkäsiä ja se ateria oli yks elämäni parhaista koska en muista millon olisin ollu niin nälkänen...normaalisti olisin varmaan narissu et ei tää maistu miltään...hehe. En kai...en oo mikään narisia.

Takas hostellilla oltiin vasta puolkahdeksan aikoihin ja siitä sit suohkun kautta syömään. Hostellissa yöpyi pariskunta joka lähti meidän kanssa dinnerille. Denise ja Louis...Mexican and British. Syötiin hot pot- ravintolassa. Ja taas oli hyvää ja halpaa. Suht aikasin nukkumaan. Ei tarvinnu paljoa unta houkutella.

Seuraavana aamuna noustiin kasilta ja oltiin liikkeellä jo yhdeksän aikaan. Summer Palace oli ekana ohjelmassa. Se oli tosi kaunis paikka...kesällä varmaan aivan valtavan kaunis kun oli nytkin. Sää oli hiukka sumuinen tai savusumuinen varmaankin. Oltiin jo lähdössä pois kun taiteenopiskelija tuli kertomaan meille näyttelystä joka oli parhaillaan käynnissä Summer Palacessa...Kalle oli heti suunapäänä menossa ja lopulta me kaikki oltiin siellä. Jokainen meistä osti kivan maalauksen...koska tuettiinhan me sentään opiskelijoita ja saatiin myös opiskelija alennusta. Tavattiin jopa maalausten tekijöitäkin ja oltiin hyvällä tuulella kunnes tajuttiin et meitähän kustiin silmään oikein kunnolla. Tai no kunnolla ja kunnolla. Mut siis oltais voitu saada ne maalaukset paljon halvemmalla esimerkiksi Silk Marketilta johon mentiiin sit myöhemmin illalla. Hävittiin tuossa nyt siis tyyliin vaivaiset kymmenen euroa mutta periaatteen vuoksi ärsyttää. On vaan väärin että ihmiset on tollasia toisilleen. Mä kun haluaisin uskoa et ihmiset on hyviä ja haluu hyvää toisilleen. Kuulostan ihan joltain missiltä joka haluaa pelastaa maailman. **tun kiinalaiset...jotenkin sitä vaan ajatteli et ei ne tollasessa "virallisessa" turistimestassa sua kuseta, mut näköjään kusettaa. Taitavat pissiä silmään huolimatta mihin meet tai yrittävät ainakin. Byhyy. Uskoni ihmisiin horjuu...

Seuraavana oli sitten vuorossa Tian'anmenin aukio. Se oli jotenkin pelottava ja varsinkin kun ajatteli että mitä siellä tapahtu 1989...menin vaan kananlihalle. Siitä sitten sisään Kiellettyyn kaupunkiin. Kestäis 5 päivää jos haluais kävellä sen koko pytingin läpi. Se oli aivan valtava...niinkun kaikki muukin Pekingissä. Välimatkat on älyttömän pitkiä. Taksissa tuli istuttua jonkin verran paljon. Mutta hyvä puoli oli että se ei maksanut juuri mitään. 25 kilometriä makso noin 5 euroo. Alettiin olla aika väsyneitä temppeleihin...ei sillä etteikö kaikki se mitä nähtiin ois ollu mahtavaa. Mutta eikös se niin mee että jos syö kaurapuuroo joka **tun aamu se alkaa kyllästyttää. Olipa nokkela vertaus...mut siis varmaan ymmärrettävää.

Päivä saatettiin päätöseen menemällä Silk Market nimiseen mestaan. Voit todeta sisään menessäsi et en tarvii kyl mitään mut kun tuut ulos ni aivan satavarmasti on jonkinnäköset nyssäkät käsivarsien jatkeena. Ne myis varmaan siellä oman äitinsäkin. Ja se tinkiminen on ihan älytöntä. Ne saattaa sanoa alkuun kymmenkertaisen hinnan verrattuna siihen mihin tinkimisen jälkeen päästään. Olihan se hauskaa aikansa mutta uuvuttavaa,,,halusin vaan Suomeen ostamaan kaiken kalliilla...tiedämpähän ainakin ettei tarvii tapella kenenkään kanssa. Maksat ja lähdet hitoilleen kaupasta. Nopeeta ja yksinkertasta.

Seuraavana aamuna lähdetiin kattoo Olympia stadionia. Eihän sinne ihan lähelle päässy mutta voipahan ens kesänä fiilistellä et oon ollu tuolla...hihii. Ekan kerran eksytiin toisistamme pariks tunniks. Meitä oli siis reissussa viis ja Kiinan tiukan liikennelain takia ei tietenkään voitu mennä samaan taksiin...Re-union tapahtui sitten Taivasten Temppelissä (Temple of Heaven) vai mikä hitto se nyt suomeksi sitten onkaan. Se oli hassua...ensin ajeltiin taksilla ristiin rastii Pekingiä ja sit kuitnekin satuttiin samaan paikkaan. Takaisin hotellille ja heipat Kallelle ja Markukselle...ne lähti päivää ennen Macauun. Me kolme jäljelle jäänyttä oltiin päätetty et lähdetään ulos vikana iltana. Noh, olihan kuitenkin tiistai joka ei tunnetusti ole ilta eikä mikään Pekingissä toisin kuin esimerkiksi Mikkelissä. Käytiin ottaa parit napanderit mutta kun ihmislapsi on väsynyt ni sit se on. Eli sama kaava toistu kun joka ilta. Hostellille lipittää 30 eurosentin Tsing Taoa (0.5l).

Florian otti hatkat seuraavana aamuna ja me jäätiin sitten Carolinen kanssa kahdestaan. Meillä oli päivä aikaa palloilla vielä Pekingissä. Yllätysyllätys löydetiin itsemme uudestaan Silk Marketilta...yhtäkkiä alettiinkin tarviimaan kaikkee. Ostin kaks settii silkki lakanoita tai päiväpeittoja. Voinee käyttää molemppina. Äipälle toisen ja ittelleni toisen. Makso hurjat 14 e kappale. Ja tarttuihan tuolta jotain pientä muutakin matkaan. En yhtään tiedä miten saan kaikki kamani takas Suomen kamaralle...ehkä pitää turvautua DHL:n apuun. Vika rasti Pekingissä oli Lama Temple...suurin buddha temppeli Pekingissä. Kannattaa käydä jos Pekingiin menee mut kuten jo aikaisemmin sanoin olin nähny temppeitä ihan liikaa joten otettiin parit fotot ja lähettiin. Hauskaa oli se miten päästiin Lama Temppeliin. Istuttiin kahvilla ja meikäläinen heilui turistinnäkösenä kartan kanssa. Noin 55-vuotias mies istui nuoren kiinattaren kanssa viereisessä pöydässä ja kysyi et mihin ollaan menossa...hänen assistenttinsä voi auttaa. No lopulta istuttiin samassa autossa herran ja hänen assistenttinsa kanssa. Heidän toimisto oli kuulemma ihan Lama temppelin nurkilla joten he tarjoutuivat heittämään meidät sinne. Tais olla joku isokiho kyseessä...autonkuljettajat ja kaikki. Äijä oli Aasian johtaja jossain ranskalaisessa logistiikka-alan yrityksessä..en muista enää tarkemmin. Mutta siis tavattiin mukava, auttavainen ranskalainen...no ei vaan...ei kai se niin harvinaista ole. Puhuttiin golfista ja siitä et miks ollaan Kiinassa.

Se oli meidän Peking noin niinku nopsaan. Mukavaa jos joku jaksoi tänne asti. Shanghaita kohti lähdettiin junailee keskiviikko iltana 14.11...mutta siitä lisää seuraavassa.

Nyt lähden Hong Kongiin juhlimaan 90 vuotiasta Suomea. Saatiin kutsut suurlähettiläältä pilheisiin. Ja siis enää viikko täällä ja sit Singaporeen...ihan älytöntä miten nopeaan aika menee...