Junaillen (14.-17.11)

Peking oli nyt siis nähty niin hyvin kun neljässä päivässä vaan suinkin kerkeää ja seuraavana vuorossa olisi Shanghai. Juna Shanghaihin lähti illalla seiskan aikoihin ja väsyneenä raahauduttiin asemalle mutta tieto siitä että punkka odottaa helpotti. Tajuttiin vaan siinä vaiheessa kun tallusteltiin laiturilla että ei taida tarvita kauheasti nukkua seuraavana yönä...soft sleeper vaihtui penkiksi...joku väärinkäsitys oli ilmeisesti tullut lippuja varatessa. Oli tunnelmat aika korkeella kun tiesi että joutus istumaan 11 tuntia siinä epämiellyttävässä penkissä. No, ei auttanut itku markkinoilla. Jos jonkinlaisella kiemuralla tuli "nukuttua" ja Shanghaihin saavuttiin aikaisin aamulla huonosti levänneinä. Ostaa liput takas Guangzhouhun. Sekin oli taas niin hiton vaikeeta. Älytöntä että 15 miljoonan ihmisen kaupungin päärautatieasemalla ei voi maksaa kortilla lippuja ostettaessa ja vielä älyttömämpää on että koko asemalla ei ole automaattia. No mut saatiin liput vihdoin ja taksi alle ja hostelille.

Captain's hostel sijaitsi loistavalla paikalla "vanhan" Shanghain puolella. Matkaa joen rantaan the Bundille oli sata metriä. Lähin metro asema oli muutaman sadan metrin päässä ja hostellin katolla kiva baari kattoterasseineen. Katolta oli hieno näkymä "uuden" länsimaisten rakentaman Shanghain puolelle. Hostelli makso 70 Yuania yö eli noin 7 euroo. Meillä oli sellanen kymmenen hengen huone joka oli ihan jees.

Ois nukuttanu aika kovaa mutta päätettiin et käydään vaan suihkussa ja lähdetään liikkeelle koska ei oltas kun kaks päivää ja yks yö Shanghaissa. Ekana päätettiin vierailla Yuyuan Gardenissa ja sitä ympäröivällä ostosaluella. Alue oli tosi kiva, yhtenaiseen kiinalaiseen tyyliin rakennettu. Puutarha oli kaunis ja tosi iso ja hyvää vastapainoa temppeleille joita tuli Pekingissä nähtyä enemmän kuin tarpeeksi. Sieltä lähdetiin sitten uuden Shanghain puolelle. Metrolla joen ali ja siitä sitten jokilaivalle katselemaan kaupunkia. Sen jälkeen päätettiin nousta Oriental Pearl TV and Radio Toweriin. Tornissa on neljä eri näköalatasannetta joista korkein on 350 metrissä. Tottakai sinne piti päästä. Katseltiin sieltä kun kaupunki pimeni ja valot syttyivät pilvenpiirtäjiin. Sen jälkeen laskeuduttiin 250 metriin jossa sijaitsi maailman korkeimmalla oleva pyörivä ravintola. Sinne dinnerille siis. Istuttiin ja syötiin kolme tuntia ja katseltiin kaupunkia lintuperspekstiivistä. Aika tosi hienot oli näkymät. Ja ruoka oli hyvää. Varsinkin jälkiruoat. Sitten lähdettiin vyörymään alas tornista ja metrolla takas hostellin suuntaan. Pieni iltakävely vielä Nanjin Roadilla joka on Kiinan kuuluisin ostoskatu. Siitä sitten hostellilla ja unta kuulaan. Ei tarvinnu paljoo pyöriskellä.

Aamulla oli tarkotus herätä kasilta. Carolinellä oli herätys jota en edes kuullut mutta katsottuaan ulos ikkunasta Carro päätti vaan kääntää kylkeä ja nukkua vielä pari tuntia. Ulkona siis satoi. Heräsin makoisilta uniltani kymmenen aikaan ja edelleen satoi. Päätettiin lähteä Shanghai museoon ja vaan kävellä ristiin rastiin kaupungilla. The Bund piti käydä tottakai kävelemässä....vesisateessa. Mutta nähtiinpähän kuitenkin aika paljon. Hollantilainen kolmekymppinen nainen oli meidän matkassa. Anne oli reissussa yksin. Oli matkustanut jo puoltoista kuukautta. Intian, Nepalin ja Tiibetin kautta Kiinaan. Kiva tyyppi. Tehny paljon kaikenlaista...ollu mm. Nestlellä markkinointi duunissa ja viimeisimmäksi Doctors without Boardersin palveluksessa Etelä- Afrikassa. Anne oli sairaanhoitaja sekä fil.maisteri mutta kyllästynyt nykyiseen elämäänsä. Hän aloittaisi lentoemäntäkoulun joulukuussa...haluaa reissata ja KLM on kuulemma sellanen firma et kun oot kerran sisällä ne etti sulle sieltä jotain muuta duunii jos lentoemännän hommat alkaa tympiä. Siistii. Rohkea plikka. On hienoo et ihmiset tekee just sitä mikä tuntuu hyvälle ja oikeelle eikä vain niitä asioita joita "pitää" tehdä. Toivottavasti olis itsekin aina noin rohkea.

Shanghai oikeestaan oli sitten siinä. Juna Guangzhouhun lähti kasin aikoihin illalla ja matka kesti 17 tuntia. Luojan kiitos tällä kertaa lippujen kanssa ei ollut mitään väärinkäsityksiä...:) Todettiin Carolinen kanssa että koko laiturialuella ei näkynyt yhtään länsimaalaista ihmistä...päästiin junaan ja kuultiin jonkun puhuvan englantia. Kurkattiin kopista ulos ja pariskunta meidän hostellista Pekingistä (meksikolainen Denise ja britti Louis) oli meidän viereisessä kopissa...se oli tosi hassua. Ne kävi Xianissa kattomassa terrakotta sotilaita ja olivat nyt matkalla Macauun koska kerrottiin että onhan Macau näkemisen arvoinen. Olis ollu mukava jakaa hytti/koppi heidän kanssaan... Meidän kopissa oli kiinalainen pariskunta. Se tyttö tuijotti meitä Carolinen kanssa herkeämättä...se oli tosi omituista. Mä tuijotin sitä takaisin ja kysyin siltä että miksi se tuijottaa...mutta eihän se mitään englantia puhunut vaan jatkoi vaan tuijotusta. Ne soitteli soittoääniä puhelimistaan ja puhui erittäin äänekkäästi vaikka varsin hyvin huomasivat että yritettiin nukkua...ei kovin kivaa käytöstä. Yks mies käveli meidän kopperon ohi ja tuli takaisin kurkkimaan et ketäs täällä on? Hän osoittautui tosi oikein mukavaksi kiinalaiseksi henkilöksi. Kemian opettaja ja tutkija...teki parhaillaan väitöskirjaa ja puhui suht hyvää englantia. Juteltiin äijän kanssa varmaan puolisen tuntia ja hän oli tosi kiinnostunut Suomesta ja Ruotsista.

Ryytyneenä saavuttiin Guangzhouhun iltapäivällä ja jouduttiin ottaa taksi bussi asemalle.Tuntui ettei matka lopu koskaan. Vihdoin päästiin Zhuhaihin mutta rajan ylitys kesti luvattoman kauan. Muutama muukin oli menossa lauantaina Macauun. Lisäksi jokavuotinen Macau Grand Prix järjestettiin juuri tänä viikonloppuna joten senkin takia raja oli todella ruuhkainen. Sunnuntaina käytiin muuten kattoo formula 3 kisa. Järkyttävä meteli niistä autoista lähtee mutta olihan se kiva kokemus.

Ja sitten jos yrittäisin tiivistää...Vaikea sanoa kummasta kaupungista tykkäsin enemmän. Shanghaissa ei varsinaisesti ole niin paljon nähtävää mutta sellasena hengauskaupunkina tosi jees. Ois ollu kiva tutustua yöelämään ja ravintoloihin enemmän. Shanghaissa kivaa on se, että tietää aina suunnilleen missä on. Korkeat rakennukset helpottaa navigointia päinvastoin kuin Pekingissä joka on älyttömän laaja ja matala kaupunki. Yli 50 tuntia junailua ja bussimatkat päälle. Kolme yötä junassa ja viis hostellissa. Järkyttävä väsymys ja hienoja muistoja. Kyllä kelpaa kuvia katsella jälkeenpäin. Markus teki myös tosi hienon videon Pekingistä...kannattaa käydä tsiikaan täällä http://youtube.com/watch?v=zka-2e1IAn4.

Matkustaminen on hiton rankkaa...ja niin vielä lopuksi jotain ällöä. Shanghain hostellissa oli jotain eliöitä niissä sängyissä. BEDBUGS!! Yääääk. Sekä Carolinella että mulla oli käsivarsissa ja kaulassa kutiavia puremia. Täysin harmittomiahan ne on mutta tunsi itsensä aika likaiseksi. Oli ehkä elämäni paras suihku kun pääsin takas asuntolalle. En uskonut että olisin niin onnelinen nähdessäni tämän rakennuksen uudelleen...:)